Puolijulkista työtä tekevänä olen saanut osani someryöpytyksestä. Kirjoituksiani on ymmärretty tahallisesti väärin, minua on nimitelty ja yrittäjyyttäni on kyseenalaistettu erikoisilla perusteilla. Ihmiset purkavat omaa pahaa oloaan itselle tuntemattomiin ihmisiin ja kirjoittavat mitä merkillisempää törkyä nimimerkkien takaa. Omalla nimellä tai kasvoilla tätä ei kuitenkaan tehdä, vaikka olisin valmis keskusteluun. Soittaisivat tai tulisivat tapaamaan.
Ikävät sanat ja hyökkäykset iskevät aina sisimpään. Ne jäävät pyörimään mieleen, vaikuttavat yöuniin ja haittaavat muuta elämää. Erityisesti ne luovat jännitystiloja kroppaan, joista on vaikea päästä irti. Ja syy on se, että tilanne harvoin laukeaa niin, että toinen osapuoli nostaa käden pystyyn ja pyytää anteeksi. Koska hän ei pysty kohtaamaan itseään ja totuutta, että teki väärin.
Matkan varrella riepottelut julkisuudessa ovat saaneet kroppani sekaisin moneksi päiväksi. Ikävä tila jää herkästi päälle ja kroppani käy ylikierroksilla. Kuitenkin tällainen ei ole pitkän päälle terveellistä. Miten rauhoitan itseni ja saan kroppani rentoutumaan? Usein pakotan itseni itkemään. Itku vie pois surun, vääryyden ja puhdistaa. Voin jatkaa matkaa. Olen ajatellut, että ei ole hyvä säilyttää näitä asioita sisälläni ja jotenkin ne on saatava pois. Ja tämä on ollut minulle yksi tavoista. Toivottavasti sinä löydät omasi, jos koet samoja tunteita.
Kohti valoista tulevaisuutta
Terhi