Archives

Vuonna 2011 minut pyydettiin puhumaan tilaisuuteen, jonka järjesti vapaamuotoinen naisten verkosto. Tilaisuus järjestettiin varainhoitoyhtiön tiloissa, joka oli tuolloin iso nimi alalla. Menin innoissani ja hyvin jännittyneenä paikalle. Tapasin järjestävän tahon edustajan. Hän esitteli minut tilaisuuden puhujana isännälle, jonka ensimmäiset sanat minulle olivat: ”Siis sinäkö?” Tunsin sieluni syvyydessä hänen halveksivan katseensa. Emme olleet ikinä ennen tavanneet. Järjestäjä kertoi isännälle, että hänellä on aluksi 15 minuutta ja sitten on minun vuoroni 1,5 tuntia.

Isäntä aloitti puheenvuoronsa. Hän esitteli yhtiötä ja kertoi sijoitusmarkkinoista. Kello kävi. Minuutit kuluivat. Minä ja tilaisuuden järjestäjä katsoimme toisiamme sanattomana, kun isäntä vain puhui ja puhui. Puhuttuaan tunnin hän kysyi, kuinka paljon hänellä oli aikaa jäljellä. Järjestäjä totesi, että ei yhtään. Tämän jälkeen isäntä puhui vielä 15 minuuttia. Minä ja järjestäjä emme saaneet sanaa suustamme – olin niin järkyttynyt isännän käytöksestä. En voinut vain käsittää.

Minä puhuin 30 minuuttia ja se meni hyvin.

Jälkikäteen mietin, että tämä on viimeinen kerta, kun joku jyrää minut. Yksinkertaisesti minulla ei ollut pokkaa keskeyttää isäntää ja annoin hänen jatkaa. Tämän jälkeen näin ei ole koskaan tapahtunut.

Mitä oikeastaan päätin ja lähdin tekemään? Mietin, miten saan niin paljon itsevarmuutta, etten joudu ovimatoksi. Päätin, että osaan asiani niin hyvin, että jos joku yrittää, argumentoin vastustajani kanveesiin. En huuda, en hyökkää, en nimittele, en syytä. Päätin, että jos jotain väitän, osaan myös argumentoida, miksi olen sitä mieltä.

Osaamisen ja tiedon kasvattaminen on pitkä tie. Ja kukaan ei ole koskaan valmis. Itse olen päättänyt, että se lopulta on kuitenkin minun ”juttuni”- millä saan huomion, jos saan. Uskon, että ihmiset arvostavat, että oikeasti osaan auttaa heitä.

Osaamisessa on yksi hyvä puoli ylitse muiden. Sitä ei voi viedä sinulta pois. Voit menettää työsi, terveytesi, omaisuutesi, mutta se mitä olet oppinut, sitä sinulta ei voi viedä pois. Kyllä, osaamisesi voi vanhentua ja siksi meistä jokainen on oppilas jossain läpi elämän.

Jälkikäteen olen kiitollinen tälle miehelle. Tajusin, etten ikimaailmassa haluaisi, että joku tuntee minun seurassani kuten itse tunsin hänen. Hän auttoi minua laittamaan rajat sille, miten minua voi kohdella.

Kaikkea hyvää Sinulle
Terhi

Puolijulkista työtä tekevänä olen saanut osani someryöpytyksestä. Kirjoituksiani on ymmärretty tahallisesti väärin, minua on nimitelty ja yrittäjyyttäni on kyseenalaistettu erikoisilla perusteilla. Ihmiset purkavat omaa pahaa oloaan itselle tuntemattomiin ihmisiin ja kirjoittavat mitä merkillisempää törkyä nimimerkkien takaa. Omalla nimellä tai kasvoilla tätä ei kuitenkaan tehdä, vaikka olisin valmis keskusteluun. Soittaisivat tai tulisivat tapaamaan.

Ikävät sanat ja hyökkäykset iskevät aina sisimpään. Ne jäävät pyörimään mieleen, vaikuttavat yöuniin ja haittaavat muuta elämää. Erityisesti ne luovat jännitystiloja kroppaan, joista on vaikea päästä irti. Ja syy on se, että tilanne harvoin laukeaa niin, että toinen osapuoli nostaa käden pystyyn ja pyytää anteeksi. Koska hän ei pysty kohtaamaan itseään ja totuutta, että teki väärin.

Matkan varrella riepottelut julkisuudessa ovat saaneet kroppani sekaisin moneksi päiväksi. Ikävä tila jää herkästi päälle ja kroppani käy ylikierroksilla. Kuitenkin tällainen ei ole pitkän päälle terveellistä. Miten rauhoitan itseni ja saan kroppani rentoutumaan? Usein pakotan itseni itkemään. Itku vie pois surun, vääryyden ja puhdistaa. Voin jatkaa matkaa. Olen ajatellut, että ei ole hyvä säilyttää näitä asioita sisälläni ja jotenkin ne on saatava pois. Ja tämä on ollut minulle yksi tavoista. Toivottavasti sinä löydät omasi, jos koet samoja tunteita.

Kohti valoista tulevaisuutta
Terhi

Uskon, että ihminen voi vaikuttaa omaan elämäänsä omien valintojen kautta. Ei tietenkään ihan kaikkeen, mutta melko moneen.

Kun osallistun julkiseen keskusteluun omista vaikutusmahdollisuuksista, todella usein minulle kommentoidaan seuraavasti: ”Tuo on melko kaukana tavallisen duunarin arjesta. Mutta miten sinä siitä voisit tietää.”

Ihmiset tekevät sanomisestani rohkeasti tulkinnan koskien koko elämääni 41 vuoden ajalta. En voi missään nimessä olettaa, että ihmiset tuntisivat taustani. Mutta juuri tämän takia, koska eivät selvästikään tunne, voisi olla kohteliasta kysyä kuin olettaa.

Ajattelin, että kirjoitan yhden blogitekstin, jossa luettelen syitä, miksi voisin olla perillä ihan tavallisten suomalaisten arjesta. Voisin linkata tämän tekstin tulevaisuudessa taustaksi keskusteluihin, jotta toinen ymmärtäisi paremmin keskustelukumppaniaan eli minua.

1. Olen työläisperheen kasvatti. Äitini työskenteli kaupungin palveluksessa. Isäni työskenteli korjausrakentamisen ja kiinteistöhuollon puolella.
2. Isäni oli 1995-2000 työttömänä 5,5 vuotta.
3. Valmistuin taantuman keskellä 2002.
4. Lähdin 2002 yrittäjäksi, koska työllistyminen oli tuolloin hankalaa juuri koulun penkiltä päästyäni.
5. Mieheni on ollut myös yrittäjä vuodesta 2002.
6. 18 yrittäjävuoden aikana on ollut vuosien jaksoja, jolloin tuloja ei ole ollut lainkaan eikä yhteiskunnan turvaverkkoa, josta saada tukea.
7. Olen valmentanut yli 10 vuoden aikana satoja ihmisiä, joiden tulot ovat vaihdelleet vuosittain 10 000 ja 200 000 euron välillä. Nettovarallisuus on vaihdellut -170 000 ja 3 000 000 euron välillä.
8. Olen perustanut Vauras Nainen Facebook-ryhmän, jossa on karvan alle 60 000 jäsentä.
9. Käyn joka viikko noin kymmenkunta keskustelua hyvin erilaisissa elämäntilanteissa olevien ihmisten kanssa.
10. Olen vuokrannut Suomessa ja Yhdysvalloissa sadoille yksilöille ja perheille asuntoja yli 15 vuoden aikana, joiden taustat ovat olleet hyvin vaihtelevia pienituloisista tavallisiin työssäkäyviin. Monilla on ollut luottotiedoissa merkintöjä ja vaikeita elämäntilanteita.
11. Ja kaikista tärkeintä: Olen ollut kiinnostunut hyvin erilaisista ihmisistä. Olen mielelläni kuunnellut monenlaisia kertomuksia, näkökulmia ja mielipiteitä.

Mielenkiintoisia keskusteluja odotellessa
Terhi

Huhtikuun alussa yhtenä iltana nukkumaan mennessäni sain päähäni ajatuksen. Aloitan kirjoittamaan omaa blogia. Innostuin valtavasti ajatuksesta enkä meinannut saada unta laisinkaan. Innostukseni tuli itsellekin täytenä yllätyksenä. Olen kirjoittanut viimeiset 10 vuotta rahasta ja vaurastumisesta, mutta se ei ole ollut mikään täyttymyksen taival. Aihe kyllä, itse kirjoittaminen harvemmin. Rakastan ja tulen aina rakastamaan enemmän numeroita kuin kirjaimia. Lisäksi en niinkään ole halunnut kirjoittaa itsestäni ja omasta elämästäni vaan vaurastumiseen liittyvistä aiheista.

Voi olla, että tämä on koronan, keski-iän tai näiden molempien syytä, että sisälläni pulppuaa ja se on saatava myös julki. 18 vuotta työelämää ja yrittäjyyttä on tuonut kokemusta ja näkemystä, josta voisi olla hyötyä myös muille. Olen ollut aina kiinnostunut ihmisen mielestä ja varmasti tulen pohtimaan erilaisia ilmiöitä, mitä elämä eteeni tuo. Blogin nimi ”Just be you” kertoo vahvasti sen, mitä juuri nyt ajattelin itsestäni. Pitkän matkan olen kulkenut elämässäni uskaltaen olla juuri se mitä olen. En halua opettaa muita tai kertoa miten elämää pitäisi elää. Jokainen saa valita oman tiensä. Blogi toimii itselleni pohdiskelun pohjana ja ajattelun selkeyttäjänä. Jos sinua aiheet resonoi, tervetuloa mukaan!

Uuden äärellä
Terhi